Työmies ja kirjailija Samuli Paronen (1917-1974) julkaisi esikoisteoksensa 47-vuotiaana. Hänen kymmenvuotiseen kirjailijanuraansa sisältyy kahdeksan romaania, yksi novellikokoelma ja yksi aforismikokoelma, postuumina julkaistu Maailma on sana (1974, Otava). Maailma on sana –teosta pidetään yhtenä kaikkien aikojen parhaimpana suomalaisena aforismikokoelmana. Parosen tuotannosta ja elämästä voit lukea lisää Samuli Parosen seuran sivuilta.

Miettiessäni mitä sivistys on minusta tuntuu ettei se ainakaan ole sitä mihin sitä käytetään.

Missä hyvinvointi mekanisoituu, siellä pahoinvointi ruumistuu.

Ihmisen on onnistunut kivuta kuolemansyytilastonsa kärkeen.

Eniten järkeä kuluu suuriin typeryyksiin.

Todelliset voittajat eivät kilpaile.

Elintaso nousee yhä useampien mahdollisuuksien yläpuolelle.

Himoitsemme kokea turvallista pelkoa.

Ne laskevat keskiarvoja kohtuuttomuuksiensa peitteeksi.

Suomi kuuluu hyvinvointivaltioihin, suomalaiset pahoinvointikansoihin.

Ihminen kasvaa hitaammin kuin tappaja.

Jos tahdot hävitä sodassa, mene rintamalle. Jos tahdot voittaa, ryhdy myymään kranaatteja.

Välineet ne tuloeroja tekee rosvoillakin: toisella sorkkarauta ja tiirikka, toisella Jumala ja laki.

Eivät meitä syyt kiinnosta, etsimme syyllisiä puhdistuaksemme heidän veressään.

Jos oikeisto tekisi kuten se puhuu, se olisi vasemmisto. Jos vasemmisto puhuisi kuten se tekee, se puhuisi kuten oikeistolle sopii.

Karja syntyy paimentaen.

Kaikki eivät voi paeta riviin.

Diktatuuriin kuljetaan avoimista ovista. Ovet suljetaan. Ulos tullaan vain murtautumalla.

Emme tiedä. Myymme sitä Jumalana.

Jos hinta on sama, valitsevat ihmiset yleensä mieluummin hyvän kuin huonon, ellei se ole hengentuote.

Mietittyäni asiaa viisikymmentä vuotta voin nyt sanoa että maailma on sana.

Samuli Paronen