Matti Tiisala (1955–2007) oli helsinkiläinen kirjailija. Hänen esikoisteoksensa, runokokoelma Se ei ollut ovi ilmestyi 1982, ja palkittiin J. H. Erkon palkinnolla. Valtion kirjallisuuspalkinto Tiisalalle myönnettiin Uneksin kuun -teoksen ilmestymisen jälkeen vuonna 1987. Häneltä ilmestyi yhteensä viisi runoteosta Otavan kautta. Tämän jälkeen Tiisala julkaisi tuotantoaan mittavan määrän omakustanteina. Tiisala oli koulutukseltaan lääkäri, jossa ammatissa hän toimi Lohjalla, Vantaalla ja Helsingissä vuoteen 1995 asti. Hän oli myös kiinnostunut psykoanalyysistä ja osallistui alan koulutukseen 1980-luvun lopulla.
 
Aforismeja Tiisala kirjoitti vuodesta 1982 lähtien, ja julkaisi niitä vuodesta 1996 alkaen. Hänen aforismikokoelmiaan ovat ”Heräävän ääni”, ”Ilmeet”, ”Ruostua, hajota, palaa ja murtua ovat kukoistuksen muodot”, ”Kasvokuvat” ja ”Hallitsija, hulluus”. Lisäksi hän on julkaissut aforismeja muun muassa irtosivupainanteina. Tiisala kaiken kaikkiaan käytti hyväkseen monia julkaisukanavia, hänen tekstejään saattoi esimerkiksi kuunnella puhelintallenteina ja lukea irtolehdiltä, joita hän jätti esimerkiksi ilmoitustauluille. Hän hyödynsi varhain myös Internetiä tekstiensä julkaisemisessa.
 
Leevi Lehto on kirjoittanut Tiisalan runotuotannon kuuluvan viime vuosikymmenten merkittävimpiin maassamme: ”Tiisala kirjoitti suomalaisen modernismin perinteessä kehittäen sen pohjalta Haavikko-vaikutteisen, mutta täysin omintakeisen lyyrisen kielen, jolle pysyi uskollisena. Hänen runoilleen oli ominaista herkkäkuuloinen, viimeiseen asti hallittu rytmi ja tietoisuuden ja moraalin perustojen hellittämätön kysyminen.”
 
Alla näytteitä Matti Tiisalan aforismituotannosta, ensin aforismisarja, sitten yksittäisiä aforismeja (sarjoista poimittuina). Aforismit on otettu Tiisalan kokoomateoksesta Aforismeja 1982-1999, Kolme pientä näytelmää ja runo. Lisäksi esillä on runo, jonka Tiisala on liittänyt edellä mainitun teoksensa alkuun.
 
Joitakin Matti Tiisalan teoksia on rajoitetusti saatavilla. Niitä koskevissa asioissa voi olla yhteydessä Tiisalan perikuntaan osoitteen tiisala.teokset[at]gmail.com kautta.
 
 
 
Pieni runo vuodelta 1995
 
Mikään ei herätä
niin hallinnon raivoa
kuin vilpitön mieli.
 
Eikä ruumista tarvitse tappaa,
jos sielun voi
                tehdä elottomaksi.
 
 
 
Aforismeja
 
Tyrannille kaikki vannovat uskollisuutta.
 
Vastaus ja toivo. Välistä puhkeaa esiin niitty.
 
Silmät auki, ja unia. Sanottu tuhanteen kertaan. Se ei auta.
 
Alistamista pidetään hyveenä, eikä kuuntelemisen taitoa. Pääskysiä ei ole. Nyt on talvi, jota muistella kuin vihaa, kevät, mihin olet saapunut nyt.
 
Sata ihmistä sanoo, ettet saa sanoa sitä ääneen. Sata ihmistä sanoo, ettet saa sanoa sitä. Sano se.
 
Luovut halusta muuttaa häntä, joka haluaa muuttaa kaikkea.
 
Haavan saamme, haavaksi teemme, maailman. Se ei ole kovin kiinnostavaa.
 
Tuuli pimenee, etsii sanaa, joka olisi nahka.
 
Ajattelet, miten suojan väkivalta suo hänelle, joka ei itseään tahdo löytää, miten väkivalta verhotaan hyvään virkaan, suojaisaan asemaan.
 
***
 
Aforismit ovat kiviä siinä, missä virta kulkee.
 
Maailmasta voi sanoa mitä tahansa, niin se on rakennettu sateeseen ja tuuleen. Kaikkea sinulle uskotellaan. Sinä uskot.
 
Valistus on kasvatusta, joka on muuttunut hygieniaksi.
 
Kaikki tiet ovat naamioita, ja käyvät tarpeettomiksi.
 
Hänelle rikosrekisteri on vakaumuksen, valinnan tulos. Virkamiesura.
 
Maailma ja ilo, kaksoset.
 
Sota on suuri hanke. Se on aina läsnä.
 
Minä tahtoisin kuvata maailman niin, että minulla ei olisi mitään pyrkimystä siinä. Se on mahdotonta.
 
Historian nielee seikkojen ohimeneväisyys. Maailma kulkee ohi.
 
Vallalla ei ole kulmakarvoja.
 
Ajatus on metsä. Metsä avohakataan. Kuu kasvaa kaksitoista kertaa vuodessa. Oletko laskenut sen oikein.
 
Tuntemattoman me hallitsemme antamalla sille nimen. Ja niin kuin me heti hallitsisimme sen.
 
Mielivaltaa et kosta ellet kosta viattomalle. Ellet kosta viattomalle, kostosi ei ole mielivaltaa. Eikä lapseksi pitäisi syntyä.
 
Puut juurtuvat, ojentuvat valoon, muulle sokeina. Talvella jumalat riisuvat naamionsa.
 
Eikö väsyisi pimeä, kun se käy lepäämään. Pimeä väsyy.
 
Oikeaa ei ole. Se täytyy tehdä.
 
Hän kieltää maailman. Hän sanoo tietävänsä millainen se on.
 
Nykyajan uskonnot. Omistaminen, köyhtyminen. Pelko, ja terveys.
 
Kirkko menetti ihmiset. Kiviä kannetaan pinosta toiseen.
 
Markkinointi on hyvä keino kätkeä vähäinen puheemme.
 
Kun heitä kritisoi, on tietenkin kyse vain kritisoijien sielusta.
 
Koulutus järjestyy taloudellisen edun tavalla.
 
Koulutus toteutetaan siten, että siihen alkaa uskoa.
 
Koulukunta tarkoittaa sopimusta niistä asioista, joita ei tule kuunnella.
 
Maan, kansan, eli sielun, voi valloittaa aseilla, julmuudella, väkivallalla, tai julmemmalla, kavalammalla tavalla, tarjoamalla sovun.
 
Mielipiteen esittäjät, vaikenijoita, melko hälyisellä tavalla. Joltakin suunnalta joku kumartaa heitä aina.
 
Sen, minkä sinulle tehtiin, sinä teet. Ja kiistät kuten sinun kohdallasi kiistettiin. Niin sinulta vietiin keinot nähdä.
 
Tarkkojen havaintojen tekeminen. Varpunen. Pääsky.
 
Hänen näet käyttävän sadan markan säästämiseen tuhansia markkoja.
 
Oksat kohti valoa, muulle sokeina.
 
*
 
Vankila on tuotantojärjestelmä, toimialana kärsimys, menetelmät luokitus, yleistys, yksilöinti.
 
Diagnoosilla me varsinaisesti sanomme, että on jotain vajaata ja keskentekoista tai ikään kuin rakennettu liasta, ja jotain sellaista, joka nyt on meidän toimintamme kohteena.
 
He luokittelevat. Se on eräänlaista hygieniaa. Siitä tulee hyvin nopeasti hyvin likaista työtä.
 
Sanotaan, että he ovat niin pahoja, julmia. Tai kasvattamattomia. Tai sivistymättömiä. Tarkoitetaan, että valmistaudutaan kohtelemaan heitä sivistymättömällä tavalla. Väkivaltaisia. Tarkoittaa: Heitä valmistaudutaan kohtelemaan väkivaltaisella tavalla. He ovat ala-arvoisia: Heitä valmistaudutaan kohtelemaan ala-arvoisella tavalla.
 
Minä en ymmärrä, mistä paikasta voisi katsoa niitä tanssiaisia, jotka ovat sota siitä, kuka ymmärsi oikein.
 
Luonnon tuhoutumista ei pidä ajatella sivutuotteena, vaan pääasiallisena toiminnan aiheena, käynnistäjänä ja ylläpitäjänä. Laajin yhtenäinen saavutus ihmiskunnalta. Päätuote ja varsinainen toimiala.
 
 
*
 
Sinäkö luulet silmiksi näitä, jotka olivatkin toiveitten kutomaa, maailmaksi, todeksi, ja tiedoksi sinä luulet. Taito kuunnella on enemmän kuin taito hallita. Mikään ei ole kevään laajuinen, syksyn.
 
Ja olet ainoa, mitä kukaan ei voi sinulta viedä, ainoa missä pitäisit majaa, tai olet eksyksissä.
 
Hän ei pysty ymmärtämään, miten sinä näet kaiken sieltä niin kun hän ei täältä pysty näkemään mitään.
 
Ota halveksunta pois tuon vanhuksen kasvoilta. Löydät lapsen kasvot.
 
Järki on niin laajalle levinnyt ja ainoa käytäntö, koska sen avulla voidaan hallita niin paljon.
 
Jaatte kahdeksi niin että yksi ja yksi. Kukkimisen ja syksyn väliin ei mahdu kuiskaus.
 
 
 
Matti Tiisala
 
 
Aforismit on valinnut Sami Feiring ja Matti Tiisalan perikunta.
Valokuva: Kai Nordberg.