Kirsi Sinisammal julkaisi esikoisaforismikokoelmansa Särmiä syyskuussa 2009. Alla kirjoittajan esittely sekä hänen valitsemiaan näytteitä uutuusteoksesta.

”Synnyin 1960-luvun puolivälissä keskisuomalaiseen työläismiljööseen, joka vaihtui lounaishämäläiseen kaupunki- ja sielunmaisemaan 70-luvun alussa. Pakenin aikuisten tylsää ja hengetöntä maailmaa seikkailutarinoihin ja kirjoittelin luontoa ja taivaanilmiöitä ylistäviä runoja.

Opiskeluvuosien jälkeen minulle alettiin säännöllisesti lahjoitella aforismeja sisältäviä teoksia ja huomasin pian olevani niukkaan asuun verhottujen lauseiden ystävä. Vasta kolmas sija valtakunnallisessa runokilpailussa vuonna 2008 sai minut vakavammin lähestymään säikkymääni yleisöä. Mottoni onkin ”Maan hiljaiset puhukaa, kirjoittakaa edes — ennen kuin on liian myöhäistä!”

Julkaisemassani esikoiskokoelmassa Särmiä on paljon tiedettä, taidetta ja uskoa hiveleviä ja sivaltavia aforismeja sekä ironisia pistoja ihmisenä elämisen vaikeudesta. Kokoelma alkaa science fictionin piiriin kuuluvilla ajatuksilla, ja jollakin eriskummallisella tavalla kyseinen aihe sitookin kaikki osiot yhteen.”

Delete on tappokäsky, enter lupa edetä. Vetäytyä ei missään nimessä saa.

Luonnonvoimien karaisema runko itkee pihkaa.

Jysähtävätkö mantereet vielä kerran yhteen? Se olisi globalisaation huippu.

Ihminen ottaa nirvanansa väkisin. Siihen eivät mantrat auta.

Varikset käyttävät cocktailtikkuja ja tirskuvat. Muuta yhtäläisyyttä homo sapiensiin ei tarvita.

Uutisista tuli vanhasia, eikä medialta lopu jutut kesken.

Voisipa sulloa säästöporsaaseen kaikki ystävälliset sanat pahan päivän varalle.

Kauniisti loppuvat sadut herättävät epäilyksiä.

Kuinka monta oikeusmurhaa ihmisen ego kestää?

Suuret aatteet syövät kannattajansa alkupaloiksi.

Hieroisitte kipeää selkääni ettekä libidoani.

Kaviaarinsyönti on kitschiä, nälänhätä surrealismia.

Toisen hyödyke on toisen haitake.

Äidit kaikkivoipaiset kurkistivat pikkuistensa sieluun ja kauhistuivat.

Uusi vuosi on vain kiiltäväksi hinkattu vanha vuosi.

Kirsi Sinisammal

Kuva: Usva Sinisammal

James Richardson (kuvassa vasemmalla, oikealla James Geary) toimii Princetonin yliopistossa englannin kielen ja luovan kirjoittamisen opettajana. Hän on julkaissut useita runokokoelmia sekä aforismeja. Anni Sumari on suomentanut kaikki aforismit Richardsonin teoksesta Interglacial. New and Selected Poems and Aphorisms. Teos on ilmestynyt Sanasadon kustantamana nimellä Jääkausien väliltä. Alla näytteitä kirjasta.

Heinäkuun alkupuolella kokoontui yksitoista kurssilaista Oriveden opistolla Sami Feiringin vetämään kolmipäiväiseen aforismipajaan. Ja koska kyse oli aforismipajasta, taottiin siellä teorian ohella aforismeja. Vaikka aikaa oli vähän – monesti vain 15 minuuttia tehtävää kohti – syntyi hyviä ja monipuolisia aforismeja. Alla näytteitä sekä kurssilla syntyneistä että kirjoittajien muissa yhteyksissä kirjoittamista aforismeista. (Valokuvassa kursille osallistunut Heikki Morgan Hämäläinen yhdessä aforistiikan suojeluspyhimyksen kanssa.)

Aforismi voi käsitellä lähes kaikkea, ja sitäkin.

***

Olen vasta lähtökuopissa. Hänen hymykuopissaan.

Hymykuopistaan hänet tunnetaan.

Lentosuukkoni laskeutui hänen hymykuoppaansa.

Putosin hänen hymykuoppaansa.

Hänen hymykuoppansa tasoittivat tiemme.

Pikkulintuna hän pesii hymykuopassaan.

Pikkulintu – Isorakkaus.

***

Kaikki aforismit ovat luettavissa, väärin.

KARI AAVASTO

************************************************************

Myyjän lupaus ja hymy, ostajan epäilys ja virne.

Tahdon. Saanko tuolta?

Saat, saat. Kerro tarpeesi.

Tahdon. Antaudun.

Ostajan tarpeen täyttymys: myyjän leipä – ja viini.

***

Aamu kullan vei, hetki kallis ohi.

Sodalla monet kasvot, kasvoilla sodat. Silmien kauhuissa niillä, joilla ei muita ruhjeita.

Sinäkö suvaitsevainen? Silmäsi jakelevat tuomioita.

Mitä hän peittää kaavullaan? Toisenlaisen sielun.

Haluaisin sanoa, mutta sanat sivalletaan poikki. Katkovat kielenkin.

LEENA AUNELA-TAPOLA

************************************************************

Odotushuone on pitkä käytävä.

Sinulle on varattu aika, joka ei odota, vaan sinä.

Elämä pitkittyy odottaessa.

Hetket vaihtuvat portaattomasti.

Odotat vihreää valoa, kunnes näet sinisen hohteen käytävän päässä.

***

Myyräkin tekee vain työtään.

HEIKKI MORGAN HÄMÄLÄINEN

************************************************************

Parhaan hinnan puukuutiosta saa sahauttamalla sen tikuiksi.

Sahanomistaja tietää: konkurssi on hyvä liiketoimi, mutta tulipaloa ei voita mikään.

Onni ei ole kollektiivista. Kaksi ihmistä riittää.

Mitä enemmän tietää, sitä enemmän epäilee.

Laiva syntyy kun se ensimmäisen kerran kohtaa veden.

SEPPO HÄMÄLÄINEN

************************************************************

Ihminen on ensimmäinen laji, jonka on välttämätöntä ja ehkä mahdollista oppia kohtuus.

Kääntyneitä kannattaa etsiä kuilun reunalta.

Osaajat ovat tietoyhteiskunnan eliitti, jota on vanhaa yläluokkaa vaikeampi syrjäyttää.

Penni ajatuksesta, tonni tunteesta.

Rakkauden vertaisverkoissa ei enää uskota tekijänoikeuksiin.

Rakkaus on luonnontuote, mutta ihmisen on se jalostettava.

Rakkauden tekijänoikeudet oikeuttavat vihan, vallan ja kirkollisveron.

Jumala on persoona: monikon ensimmäinen.

Evoluutio ei kehittänyt kohtuus-nimistä varoketta. Se jäi ihmisen tehtäväksi.

Joitakin asioita, joita emme voi muistaa, emme unohda koskaan. Tutki siis juuriasi.

KALEVI KOIVUNEN

************************************************************

Virkatie nousee pystyyn.

Virkatie erottaa hyvän kunnan huonosta.

Ideologian tuli joutaa sammumaan kun se lämmittää enää niitä, jotka istuvat lähimpänä nuotiota.

Käsitelty kestää jaloittelun.

Vanhasta laudasta irtoaa tikkuja kyllästymiseen asti.

JUHA KARE

************************************************************

Hedelmän kypsyttyä oksa ei kiinnosta.

Pitää huutaa kun on huutamisen aika.

Kipu kuin kettu raudoissa.

Avaa suusi ja anna tulla.

Kun lapsi syntyy, naisen tarina loppuu.

***

Mies saa perillisen, nainen kärsii kivun.

Vauva valloitti päivät ja yöt, äidin hymy hyytyi.

Silmänalusten tummuessa saivat säärikarvat rauhan.

M*A*I*K*K*I   L*O*U*H*I*V*A*A*R*A

************************************************************

Krematorio antaa mökin, päivälehti palstan.

Tinnitus sammuttaa valon.

Ei tarvinnut ennen etsiä puhelinta.

Tieto syyhyttää.

Uuden vuoden aattona paukutellaan nesteillä ja raketeilla. 

Tyhmyys tiivistyy tyhjien tölkkien määrässä, tyhjyys tölkkien palautuskoneessa. 

Osaamisyhteisön osaajien osaamisella osaamattomista osaajiksi.

PEKKA PELTOLA

************************************************************

Hidas kasvu, luja puu.

Virheistään oppisi kun oppisi virheensä.

Voi onnetonta ihmistä! Elää onnellisena tietämättä sitä!

Kuolema, alivuokralaiseni.

Politiikassa keskusta mätää laidasta laitaan.

Unelmansa hukanneelle huominen on ikuisuus.

RAUNO RIKKONEN

************************************************************

Ajatus takkuaa – ei tikuta – ei mikään.

Selvitystila – mahdotontako?

Kannanottona oma mieli, joka pursuaa selvitystä.

Asianajaja avuksi – kallista.

Mieleni kirvesmiehellä rakennan selvitetyistä tikuista kaiken varalle aidan.

EEVA-LIISA SANERI

************************************************************

Maailma on hullu

Sinun tarpeesi minun maailmassani.

Elämän pituus kalorimittarista.

Rantaplastiikista ajan arkut.

Sisaruksilla kahdenlaisia lapsia, kaikki Jumalan luomia.

HANNAKAISA TÄHTISALMI

Matti Rauhaniemi (s. 1954) vääntää aforismeja rautalangasta – kirjaimellisesti. Hän työskentelee kehitysvammaisten taide- ja tekstiilityöpajassa Luovillassa, Helsingissä, jossa hän tekee muun muassa eläimiä ja aforismeja rautalangasta. Hän myös piirtää ja maalaa. Rauhaniemellä on ollut useita yksityisnäyttelyitä, lisäksi hän ollut mukana yhteisnäyttelyissä. Hänelle on myönnetty apurahoja (Suomalais-islantilainen kulttuurirahasto ja Suomen kultuurirahasto, 2005) ja palkintoja (Minun haaveeni, Kehitysvammaliitto 2004 ja Wärjäämön kesänäyttely 2007, Tampere). Rauhaniemi on myös kirjoittanut Luonto huutaa -teoksen tekstit.

”Kuuntelin jo lapsena radiosta päivän mietelauseita. Siitä se kiinnostus aforismeihin varmastikin lähti. Teen rautalangasta sekä omia aforismejani että tuttuja sananlaskuja. Omat aforismini ovat syntyneet ajan mittaan – ”iällä ja ajalla”.” (Matti Rauhaniemi Aforismiblogille)

”Matti Rauhaniemi on kiinnostunut taiteesta ennemmin kuin taidekäsityöstä. Uniikit maalaukset ja veistokset syntyvät varmalla kädellä, mutta sarjatyö ei sytytä. Mitä vapaammat kädet hänellä on työskennellä, sitä upeampia tuloksia syntyy. Teoksissa näkyy taito havainnoida ympäristöä tarkasti. Parhaimmat teokset ovat käsitetaidetta ja Matilla onkin ollut useita yksityisnäyttelyjä. Matti Rauhaniemi on keksijäluonne, jolta luonnistuu myös tekniset innovaatiot. Hiljaisen ja kohteliaan miehen ajatuksiin voi tutustua myös kirjoitusten ja musiikin välityksellä.” (henkilöesittelystä)

Matti Rauhaniemen aforismeja:

ole oma itsesi, ole monsteri, ole optimisti

et voi mennä rajan taa ilman passia

joskus voi sanoa ei maistu nyt

tässä ajassa on moni uni totta

et voi sanoa kahta sanaa yhdellä kertaa

sama se nämä ne

aurinkoa et voi omistaa, se on kaikkien maallisten yhteistä omaisuutta, päivä eläimien ja ihmisten

jos teet sen kerran, voit tehdä toisen kerran mutta et äärettömyyksiin

vielä paljon edessä on

Matti Rauhaniemi

Valokuvat: Sami Feiring

Helsingissä asuva Virpi Alanen kirjoittaa sekä aforismeja että runoja. Päivätyökseen hän on kirjallisuudentutkija, erikoisalueenaan yhteiskuntakriittinen kirjallisuus. Hän toimii myös kirjallisuuskriitikkona.

”Suhde totuuteen ja varmuuteen näyttäytyy aforismeissani ehkä hieman erilaisin vivahtein kuin perinteisessä aforismissa on ollut tapana. Pyrin kehittymään aforistikkona suuntaan, jossa onnistuisin tuomaan esiin nykyajan kulttuurista hajonneisuutta ja moneutta. Seuraan kulttuuria ja eri taiteenaloja laajasti, ja minua kiinnostavat etenkin rajanylityspinnat ja eri taiteenalojen pyrkimykset mennä toistensa tilaan. Minulle tärkeitä teemoja ovat muun muassa vapaus, keskeneräisyys, epävarmuus, vieraus ja toiseus. Aforismin täytyisi mielestäni pystyä kuvastamaan aikaamme, jossa älykkyys merkitsee erityisesti erilaisien moneuksien ja vaihtoehtoisuuksien ymmärtämistä.”

Aforismeja sarjasta Villiintynyt optimisti

Toiset huitovat käsillään vastauksen kaikkeen, toiset kysyvät, muuttuvat.

Keskeneräisyys on parempaa kuin tuhat turhaa tottakaita.

Kynä iskeytyy paperiin väkivaltaisin räjähdyksin ja tekee maailmasta hitaamman, vähemmän sotaisen.

Voinko puhua juurista, jos kohde ei suostu enää olemaan puu?

Nämä robotit, joita emme huomaa, me itse, kauppakeskuksina.

Tuulessa huojuminen on aina hyvä asia. Tuulessa paikallaan pysymisestä on syytä huolestua.

Hyvä ajatus kiusaa ajattelijaansa viipyilemällä.

Kysymysmerkkien kauniita vauvankalloja minä silitän kynäni kärjellä.

Mikä aluksi näytti satunnaiselta tahralta, olikin keskeneräisenä sähisevä elämä.

Tavoitellaan pysyvyyttä, tanssitaan muutoksen kanssa.

Jos synnytät kysymysmerkin, olet jo arvokkaan epäjärjestyspesueen isoäiti.

Liitto: kaksi samalla tavalla rikki, kuin jonkun viisaan rikkomina.

Kiltin kukan on opeteltava komentamaan koko niittyä.

Jos jotain haluat kasvattaa, kasvata optimisti ja anna sen villiintyä.

Vaikuttavimpia ovat ne ansioluettelot, joissa on ajettu lastenrattailla uran sirpaleiden yli.

Maapallon joka kolkassa sotilaat ja panssarivaunut hohtavat yössä, aikaa hallitaan unohtamalla mennyt ja tuleva.

Katsokaa miten vakavia kaikki ovat, kun nainen lähestyy omenapuuta ja kaikki omenat hyppäävät hänen luokseen.

Tyhjyyttään ammottaa jokainen hetki, eheytymättömällä elämäntanssilla täytettävä.

Ihanteellisessa tapauksessa löytää ikkunan, jollaista ei pitänyt olla, joka todella häiritsee ajattelua.

Lopuksi et enää auo suutasi ja yritä kujertaa, vaan sanot. Ja muutut mullaksi.

Virpi Alanen 2009

Vuoden 2009 Samuli Paronen -palkinnon saa kirjailija ja aforistikko Markku Envall ansioistaan aforistiikan alalla.

Palkinnon perustelut

Markku Envallin ura aforistiikan parissa kuuluu suomalaisen aforismin merkittävimpiin. Hänen monipuolinen ja laadukas aforistinen tuotantonsa on jatkunut jo yli neljännesvuosisadan ja käsittää seitsemän aforismikokoelmaa.

Envall on vaikuttanut aforismiin keskeisesti myös tutkijana. Hänen aforistiikkaa käsittelevällä väitöskirjallaan on ollut uraauurtava merkitys suomalaisen aforismin tutkimukselle ja aiheesta käytävälle keskustelulle. Myös toinen suomalaisen aforistiikan perusteos on Envallin käsialaa – suomalaisen aforismin historiaa ja nykypäivää esittelevä antologia Aforismin vuosisata.

Envall on taitava kielenkäyttäjä, joka hallitsee suvereenisti sekä aforismin sarjamuodon että itsenäisen aforismin. Hän on tarkkanäköinen havainnoitsija, joka käsittelee teoksissaan niin arjen pieniä asioita kuin laajoja filosofisia, yhteiskunnallisia ja globaaleja kysymyksiä. Envallin aforistiikka haastaa lukijan intensiiviseen vuoropuheluun. Hän kyseenalaistaa itsestäänselvyyksiä ja saa lukijan katsomaan maailmaa uudella tavalla, uskomaan kirjoittamisen ja kirjallisuuden merkitykseen.¨

Markku Envall

Markku Envall (s. 28.7.1944 Hämeenlinna) on Helsingissä asuva filosofian tohtori, kirjallisuuden tutkija ja kirjailija. Hän on julkaissut aforismeja, esseitä, tutkimuksia, runoja, kuunnelmia ja romaanin.

Envall on julkaissut aforismikokoelmat Rakeita (1983), Pahojen henkien historia (1986), Samurai nukkuu (1989), Uni palaa rikospaikalle (1991), Kivestä, valosta ja hyvästä teoriasta (1994), Maailma aina mukana (kootut aforismit, 2003), Ja Job antaa anteeksi (2005) sekä Tanssia neulankärjellä (2008). Fragmentteja, jota voidaan pitää aforistiikan laajempana muotona, Envall julkaisi teoksessaan Kieltä terävämpi giljotiini (2006).

Envallin väitöskirja Suomalainen aforismi – keinoja, rakenteita, lajeja, ongelmia (1987) käsittelee suomenkielistä aforismikirjallisuutta. Hän on myös toimittanut teoksen Aforismin vuosisata (1997), joka sisältää aforismeja 54 suomalaisen aforistikon tuotannosta. Finlandia-palkinnolla hänet palkittiin vuonna 1990 teoksesta Samurai nukkuu. Envall harrastaa kirjojen lukemista, koti- ja perhe-elämää, pyöräilyä ja klassista musiikkia.

Samuli Paronen -palkinto

Samuli Paronen –palkinto myönnetään ansioista aforistiikan alalla. Palkinto on jaettu vuodesta 2006, ja se myönnetään vuosittain. Palkinnon jakaa Suomen aforismiyhdistys, saajan päättää yhdistyksen hallitus. Palkinto on nimetty kirjailija Samuli Parosen (1917-1974) mukaan, jonka aforismikokoelmaa Maailma on sana (1974) pidetään suomalaisen aforistiikan huippuihin kuuluvana.

Palkinto käsittää seppä Upi Anttilan taoksen sekä kunniakirjan.

Samuli Paronen -palkinnon ovat aiemmin saaneet Helena Anhava (2006), Mirkka Rekola (2007) ja Paavo Haavikko (2008).

Markku Envallin aforismeja

Ihminen on luonnon syöpä. Kontrolloimattomasti ja eksponentiaalisesti kasvava.

Kuollut ihminen on maailmanruumiin parantunut syöpäsolu.

Hyödyksi multana, tuhkana.

Jos edessä on lajin tuho, tulee käyttöön kysymys: Onko olemassa ajatusta, joka olisi tuhossa lohtu.

On. Nähdä lajin pahuus ja rumuus ja tyhmyys, on lohtu.

*

Sivistynyt juomatapa, nauttia alkoholia tulematta humalaan.

Raittius on liian yksinkertainen tie samaan tulokseen.

Ja luonnonmukainen, siis ei sivistynyt.

Opetettiin: Juo, älä humallu.

Vastasin: En juo, humallun. 

*

Arvostelijan nimi merkitsee: yksi arvioija, kaksi, moittija.

Se ei vaihdu neutraaliin arvottajaan. Eikä positiiviseen arvostajaan.

Amatöörin kantana on latinan amare, rakastaa, diletantin kantana latinan delectare, viehättää,

joten myönteisen asenteen arvottomuus on jo terminologian sisään rakennettu.

Vähän tekevien luomisvoimaa piti heikkona, paljon tekevää kiitti ahkeraksi,

millä äänekkäästi vaikeni tuotteiden tasosta.

Teilauksen ihme: se jolta menee sormi suuhun kun pitäisi itse tehdä, on varma kuin paavi, heti kun toinen on tehnyt,

että aivan toisin, toista tämän olisi pitänyt tehdä.

* * *

Taide on elämän tisle.

Pois metafysiikka. Hyvä elämä on hyvien hetkien sarja.

Murtaudu ulos vankilasta, joka hetki.

Sitä paheksutaan, joka syö pöydässä niin paljon, että toinen jää ilman. Ei sitä, joka tekee saman maailmassa.

Tekijän ovella koputtaa aikoja. Se tarjoutuu pysyväksi sijaiseksi.

Nykyajan pahin asia on tulevaisuuden uhat. Toiseksi pahin, että ne toteutuvat nyt.

Päättäjät valitsisivat rauhan, jos heidän olisi omin käsin tapettava ne, jotka heidän päättämissään sodissa tapetaan.

Moraalisen tajun heräämistä kutsutaan demoralisoitumiseksi, kun kyseessä ovat sotilaat.

Kelkasta voi pudota myös sen eteen. Seniiliys ilmetä intona seurata aikaa.

Lynkkausjoukko keksii sen spontaanisti. Minkä moni tekee, sitä ei tee kukaan.

Rohkeus on alue, sitä ei ole merkitty: Mene sinne, pelkää, ettet mene.

Etenen, sillä muistini on lyhyempi kuin kehä jota kierrän.

Elämä on kosketuksia ja siteitä. Joka etsii suurta vapautta, etsii kuolemaa.

Epäile muodikkaita. Heidän keinonsa paremmuuteen viittaa muiden keinojen puutteeseen.

Jos kaikki ihmiset heitettäisiin mereen, meret alkaisivat heti puhdistua.

Kettu kanatarhan, ihminen paratiisin, teollisuus ympäristön vartijana.

Ne sanovat että tieteen ja tekniikan avulla voidaan ruokkia kolme kertaa nykyisen kokoinen ihmiskunta, mutta eivät, miksei nyt sen kolmasosaa.

Valoa kohti kuljet niin kuin kevät, jos uskallat katsoa.

Vastusta hierarkiaa keräämällä ansioita sen alimmalla tasolla.

Hän puhui työmäärästään kuin säästä. Ettei tulisi tiedoksi, että se on otettu, ei annettu.

Aatteiden liioittelijoilla ja vääristelijöillä on arvonsa. Heihin viittaamalla ne torjutaan.

"Tieteellinen" ja "epätieteellinen" tulisi aina varustaa paikkakunnalla ja vuosiluvulla.

Elää kuin jokainen päivä olisi viimeinen. Sen vastakohta kuuluu, kumma kyllä: elää kuin viimeistä päivää.

Parodia on kunnianosoitus. Se ilmoittaa kohteensa kyllin ylhäiseksi alentaa.

Niin paljon järjestystä kuin välttämätöntä. Niin paljon vapautta kuin mahdollista.

Lempeydellä ohjattua voimaa. Ei voimalla peitettyä heikkoutta.

Kun tieto vaihtuu uskoon, varmuus puolittuu, mutta väittämisen voima kaksinkertaistuu.

Media tekee galluptutkimuksen. Tykistön tiedustelu raportoi iskujen tulokset.

Radikaali unelma idässä: saada auto. Ja lännessä: päästä autosta.

Valta saa uskomaan valheenkin, sen puute vie uskottavuuden todeltakin.

Joka sinulla kiillottaa kilpeään, likaa sinut.

Edistys ei poista epäkohtia, mutta kasvattaa valikoimaa.

Kun muuta mitataan rahalla, millä rahaa mitataan?

Kirjoittaminen, maailman rakastamisen valitsemista, aina.

Valokuva: Sami Feiring

Kuvassa Markku Envall Samuli Paronen -palkintoon kuuluvan, seppä Upi Anttilan takoman palkintoesineen kanssa.